1. |
Johdatus
02:48
|
|
||
2. |
|
|||
|
Maailman painon laskiessa ylle kesän kalmiston
Pimeyden viettelyksen raapimat puut
Kylmän tuulen murhaavan perversion kääntämät lehdet
Hämärän raiskaama maisema
Kuolon nuolema kanto
Hangenhautaama hautuumaa
Kukoistaen vainain euforiaa
Tuonen mesmeria
|
||||
3. |
Jasmiiniuni
04:44
|
|
||
|
Kuolkaamme jasmiinivihmaan varisevaiseen,
tukehtuin tuhanten jasmiinikukkain tuoksuun,
elkäämme enää tahtoko auvoon maiseen,
ei enää mailman kiistävän kilpajuoksuun!
Vaivumme jasmiinihautaan kuin vuoteelle elon,
kuin olis alla keväinen, kukkiva keto,
unohtain kohtalon vallat ja kuolemanpelon,
jasmiinituoksua viimeinen henkemme veto.
Kuolema, kussa on otas ja kalkkisi kussa?
iäiset ilmat jasmiinituoksuksi vaihtuu,
jasmiini-unessa uudessa, kirkastetussa,
kukkaissieluksi valkeaks sielumme haihtuu.
|
||||
4. |
Säie
07:56
|
|
||
|
Kun kuulin kellojen kaukaisen laulun, tiesin, että olin toivottoman myöhässä.
Olin epähuomiossa jättänyt epämuodostuneen empatian täyttämän paiseeni mätänemään liian pitkäksi aikaa ja se turposi, ensin kivuliaana, sitten puisevan tunnottomana, kunnes eräänä yönä sitä tutkiessani huomasin, että Se oli hiljalleen ottanut metaforisia askelia poispäin minusta.
Sille oli kasvanut pieniä, alkukantoisia raajoja, joita Se liikutteli, puolisokeita kosteita silmiä, joilla se vilkuili ympärilleen, ei eksyneenä tai hämmentyneenä, vaan karmivan määrätietoisena.
Olisin toivonut kipua, verta, hätää, käsinkosketeltavia todisteita tilanteen suunnattomasta perversiydestä, kun Se hitaasti irrotti itsensä kyljestäni, mutta kauan sitten käynnistynyt jakautumisprosessi oli jo aivan liian pitkällä ja tunsin vain ihoni venyvän hieman, samanlainen kivuton jousto kuin vanhaa laastaria pois repiessä ja ihan kuin vanhasta laastarista, paiseestakin jäi ihoon tahmeita juovia poimuihin ajan saatossa ajautuneesta liasta.
Se, joka minusta irtosi, Se, joka nyt torakan lailla kipitti pois, Se halusi palvoa jotakin suurta ja pyhää ja nöyränä madella alttarin edessä, luovuttaa ja menettää itsensä ja kasvaa alttariin kiinni ja sulaa ja tulla osaksi sitä niin, kuin se oli aikoinaan osa minua, mutta se sai kokea karvaan pettymyksen.
Temppeleiden suurissa, kylmissä saleissa pintapuolinen siunaus laskeutui Sen ylle harmaana huntuna kuin pöly, kuin hilse, mutta pyhät sylkivät Siihen, nöyrät talloivat Sitä, hurskaat kirosivat, kun näkivät Sen kömpimässä rippituoliin. Pieniä silmiään siristellen Se ryömi piiloon kirkkopenkin alle.
Hartaudessa istuessani pohdin, kuuleeko Se saman musiikin kuin minä, vai onko Se jo kaukana poissa, palvomassa jotain sellaista, mitä mieleni ei kykene kuvittelemaan.
|
||||
5. |
Mielen roihu
04:05
|
|
||
|
Does death come alone
Or with eager reinforcements?
Death is centrifugal
Solar and logical
Decadent and symmetrical
Angels are mathematical
Angels are bestial
Man is the animal…
The blacker the sun the darker the dawn
Flashes from the axis
On the hummingway to the stars
Holy holy,
holy holy,
holy oh holy
Man is the animal
The blacker the suns the darker the dawn
|
||||
6. |
Laulu martaalle
04:33
|
|
||
7. |
|
|||
|
Unenkaltaisen usvan alta,
näin viikatetta kantavan hahmon liikkuvan kohti niittyä
Kenties kaatamaan, keräämään tai tuhoamaan
Kaataakohan se viljaa,
ihmisten elinehtona toimivaa jalostuspohjaa,
irrottaa sielut jo maatumisen aloittaneista ruumiista
Vai onko elämän kerääminen se tavoite,
johon pyrkimällä pääsee pyhyyteen
Mitä tarkoittaa niityn heinikoiden, kukkakimppujen
ja hauraiden koivujen hiljainen heiluminen tuulessa
Onko se sattumaa, vai viestin muodossa oleva eteerinen käsky
Oliko näkemäni totta vai
-
Jossain kaukana tuolla on paikka,
jossa ikuisen hyvinvoinnin ja tasapainoisuuden mahdollisuudet ovat kaikkien ulottuvilla
Olisiko se mahdollista saavuttaa?
Annettiinko se juuri minun tehtäväksi?
Aikojen veren rikastamassa mullassa
Luurankojen kääntämässä pellossa
Siunattujen papujen avustamana
Aion rakentaa portaani
Ja sitä pitkin rakemantalla
Mahdollistaen kaikille kauniin tien kohti ikuisten mahdollisuuksien maata
Onko se paikka maan päällä
|
||||
8. |
Poltettu pyhimys
06:15
|
|
||
|
Jeanne, Jeanne, Jeanne!
Kuule rukoukseni!
Kirkon kivikasvoisten pyhimyspatsaiden keskellä vain yhden katseen kohdata saatan,
sinun katseesi, joka ei kyynelehdi nöyränä kohti taivaita, eikä pahoitellen vilkuile alas helvettiin.
Jeanne, Jeanne!
Anna minun kuulla Jumala läpi tyhjien salien epäpyhän kaiun,
erottaa hänen todellinen äänensä väärämielisten valheista ja seurata sitä läpi tulen, kiven, tulvien.
Jeanne!
Anna minun tyyneyteni olla vastaantulijoiden raivon peili, sekä kestää iskunsa, kun he yrittävät peilini särkeä.
Anna minun mieleni lammen pinnan olla värähtämättä, vaikka salama iskisi keskelle,
kiehumatta, vaikka kaikki maa ympärillään olisi tulessa.
Jeanne...
Varvuista hennoin ei myrskyssä murru, eikä taistelussa kaadu miekkaan tarttunut neitsyt.
Vain maailmalle kuuro on todella vapaa, sydämen iskujen kaiku haarniskassaan ainoana ohjenuoranaan.
Mykkä marmoripylväs läpi tuulen ja ajan, oma salainen totuus...
|
||||
Ruusuriimu Helsinki, Finland
Maailmanlopun folkkia Pohjolasta
Contact: ruusuriimu@proton me
If you like Ruusuriimu, you may also like:
And the Sun Saw the Hammer
by Tânahanner
supported by 4 fans who also own “Ruusuriimu”
A darkly droning collection of songs, it evokes feelings of mystery, foreboding, and stillness.
go to album
Harrowing meditations on loss and feminine madness by the Portland avant-garde duo.
go to album
Heavy EP
by William Ryan Fritch
Fritch marches his wall of cinematic sound into town with horns blaring, chains clanking and drums beating loud.
go to album
all the songs i know about fire
by bodies of divine infinite and eternal spirit
The experimental post-punk collective plunges headfirst into the mysteries of love, death, life, transmutation, and transcendence.
go to album
Harrowing improvised music from Argentina, the latest from Slavia is packed with unsettling drones and crackles designed to unsettle.
go to album
